Perunkirjoitus selkokielellä: mikä se on, miksi se tehdään ja milloin
Perunkirjoitus kuulostaa monen korvaan mutkikkaalta toimenpiteeltä, mutta ytimeltään se on yksinkertainen asia: läheisen omaisuus ja vastuut kirjataan ylös yhteen asiakirjaan. Tämä on jokaisen kuolinpesän ensimmäinen virallinen tehtävä. Käymme läpi, mitä perunkirjoitus käytännössä tarkoittaa, miksi se tehdään ja missä ajassa.
Sana perunkirjoitus pitää sisällään kaksi asiaa. Se on tilaisuus, jossa pesän asiat käydään läpi, ja se on asiakirja, johon kaikki kirjataan. Tilaisuudessa kootaan tieto vainajan varoista, veloista ja perillisistä. Lopputuloksena syntyy perukirja, joka on kuolinpesän tärkein dokumentti. Perunkirjoitus tehdään jokaisen Suomessa vakituisesti asuneen henkilön kuolinpesälle, oli omaisuutta paljon tai vähän.
Miksi perunkirjoitus on pakollinen
Laki velvoittaa jokaisen kuolinpesän tekemään perunkirjoituksen. Se ei ole vapaaehtoinen muodollisuus, vaan perusta kaikelle, mitä pesässä myöhemmin tapahtuu. Perukirja toimii samalla veroilmoituksena Verohallinnolle, ja sen avulla osoitetaan, ketkä ovat pesän osakkaita. Ilman perunkirjoitusta pankkiasioita ei saada hoidettua eikä perintöä jaettua. Pakollisuus ei siis ole kiusa vaan se, mikä avaa kaikki seuraavat ovet.
Kolmen kuukauden määräaika
Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Aika kuulostaa lyhyeltä surun keskellä, mutta käytännössä se riittää hyvin, kun asiat hoidetaan järjestyksessä. Ensimmäisinä viikkoina kannattaa hankkia vainajan virkatodistukset ja sukuselvitys, pyytää pankista saldotodistus kuolinpäivältä sekä koota tärkeimmät paperit yhteen paikkaan. Kun nämä ovat valmiina, itse tilaisuus sujuu jouhevasti. Mikäli pesä on poikkeuksellisen laaja tai esimerkiksi sukuselvitys viipyy, Verohallinnolta voidaan hakea lisäaikaa perustellusta syystä. Lisäaikaa haetaan ennen alkuperäisen määräajan umpeutumista, joten on viisasta aloittaa hyvissä ajoin.
Mitä perunkirjoituksessa kootaan
Perunkirjoituksessa selvitetään vainajan varat ja velat sellaisina kuin ne olivat kuolinhetkellä, niiden käyvän eli todellisen arvon mukaan. Samalla kirjataan, keitä ovat pesän osakkaat. Suuri osa tiedoista löytyy valmiista asiakirjoista: pankin saldotodistus kertoo tilien ja sijoitusten arvon kuolinpäivänä, isännöitsijäntodistus asunto-osakkeen tiedot ja velkaosuuden, ja viimeisin verotuspäätös auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Loput tiedot kerätään pesän tuntevilta läheisiltä.
- Varat: pankkitilit, mahdolliset osakkeet ja rahastot, kiinteistöt ja asunto-osakkeet, ajoneuvot sekä koti-irtaimisto
- Velat: asuntolaina, kulutusluotot, maksamattomat laskut ja verovelat
- Vähennettävät kulut: esimerkiksi hautauskulut ja perunkirjoituksen kulut
- Osakkaat: perilliset, mahdolliset testamentinsaajat ja leski
Ketkä kutsutaan ja kuka vahvistaa tiedot
Kaikki pesän osakkaat kutsutaan perunkirjoitukseen. Heitä ovat perilliset, testamentinsaajat ja leski, vaikka leski ei aina itse perisikään. Jokainen perillinen merkitään perukirjaan, vaikka hän ei saisi pesästä mitään. Tilaisuudessa pesän ilmoittaja eli pesän asiat tunteva läheinen vahvistaa antamansa tiedot oikeiksi. Lisäksi kaksi uskottua miestä todistaa, että omaisuus on arvioitu ja kirjattu oikein. Kahden uskotun miehen käyttäminen on lain edellyttämää. Käytännössä on suositeltavaa, että uskotut miehet ovat pesän ulkopuolisia eli puolueettomia henkilöitä, koska se sujuvoittaa asiointia esimerkiksi pankeissa ja viranomaisissa. Tämä rakenne antaa perukirjalle sen virallisen painoarvon.
Tärkein viesti on tämä: teidän ei tarvitse osata kaikkea itse eikä pelätä virheitä. Perunkirjoitus etenee selkeissä vaiheissa, ja jokainen kohta on mahdollista hoitaa rauhassa oikeassa järjestyksessä. Tämä on yleistä tietoa; oman pesänne yksityiskohdat käymme läpi yhdessä kanssanne.
Tämä on yleistä tietoa kuolinpesän hoidosta, ei oikeudellista neuvontaa yksittäistapaukseen. Käymme oman tilanteenne läpi yhdessä kanssanne.